Facebook
Instagram

Vanhat hääpuvut ja käsityöt tuovat tunnetta ja tarinoita hääpäivääsi

Puhutaanpa hetki perintöaarteista, siis sellaisista tavaroista jotka ovat kulkeneet suvussa ja kertovat menneistä polvista. Minä rakastan tällaisia aarteita, ja vanhaa tavaraa ylipäätään. Olen kasvanut maatilalla missä vanhat talot pursusivat ”maalaisantiikkia”, huonekaluja, työkaluja, vanhoja lehtiä ja tietysti käsitöitä. Pikkutyttönä ihastelin käsinkirjottuja pöytäliinoja sekä virkattuja lakananpitsejä ja ihmettelin miten kellään on joskus ollut kärsivällisyyttä tehdä niitä. No, nyt itse voin ommella tuntitolkulla helmiä hääpukuun aivan into pinkeänä. Omena ei kai ole hirveän kauaksi pudonnut puusta.

 

Sinullakin on varmasti jokin perintöaarre, joka on sinulle tärkeä. Tässä on pari suosikkia minun kokoelmastani, liittyen käsitöihin ja häihin tietenkin.

 

Oli puhe niistä pöytäliinojen kirjonnoista… Tämä saksalainen 1900-luvun alun kirjontamallikirja on jo esineenä niin ihana että rakastuin siihen heti. Miten olisi valkokirjottu yöpaita tai päivänvarjo? Kirjasen mukana on pari suurta mallipiirros arkkia, joiden estetiikka on aivan ihana. Kuvioiden joukosta on mukava bongata tuttuja, tuo on isoäidin tekemässä pöytäliinassa, tuo taasen isotädin tyynyliinassa.


 

Toinen aarteeni on äitini häätiara. Äitini oli viisas ja varjeli sitä yläkaapissa kun olin pikkutyttö. Vähän isompana sain jo leikkiä sillä varovasti. Tiara on sen verran suurikokoinen ja näyttävä etten itse käyttänyt sitä omissa häissäni. Tähän tarvitaan 60-lukulainen ilmava kiharakampaus ja yksinkertaisen linjakas hääpuku, niinkuin äidilläni oli. Nyt tiara on ”aarrelaatikossani” ja katselen sitä aika ajoin toivoen löytäväni sille sopivan paikan ompeluhuoneessani.

 

 

Miten sitten nämä vanhat perintöaarteet liittyvät hääpukuihin? Kuluneena kesänä on Aarian ovesta tullut sisälle useampikin perintöaarre. Olen tehnyt useamman ompelutyön missä vanhasta hääpuvusta tai muusta vanhasta käsityöstä tehdään jotain uutta. On tehty morsiamen äidin hääpuvusta tyttärelle hääpuku, vanhasta perintö hääpuvusta kastemekko ja isoäidin pitsit ovat koristaneet niin pukua kuin hiuskoristetta. Olen niin onnellinen että olen saanut kuulla hienoja koskettavia tarinoita näiden pukujen ja käsitöiden takaa ja antaa niille uuden elämän. Niin paljon muistoja ja rakkautta, onnen kyynel taitaa vierähtää poskelleni nytkin.

 

Tässä kauniin yksinkertaisessa puvussa isoäidin pitsi käytettiin koristevyönä.

 


Laukut äidille ja tyttärelle. Morsiamen äidin hääpuvun kankaita käytettiin laukkuihin ja koristeeksi lisättiin samaa uutta pitsiä mitä morsiamen puvussa oli.

 

Isoäidin viimeisinä käsitöinään nypläämät pitsit pääsivät koristamaan morsiamen hiuksia tässä hiuskoristeessa.

 

Voisiko sinun perintöaarrettasi käyttää hääpäivänäsi? Olisiko se osa pukuasi, kukkakimppua, koruja tai hääpaikan koristelua?

Tarinat, niistä elämä rakentuu. Myös hääpuvut syntyvät tarinoista.
Seuraavalla kerralla kerron pukutarinan missä morsiamen äidin hääpuku muokattiin tyttären hääpuvuksi kekseliäällä tavalla.

Vastaa